Joku fiksu taisi joskus sanoa, että rakkaus on vakavin mielisairaus. Voin itse henkilökohtaisesti allekirjoittaa kyseisen lauseen. Ismo Alanko on myös harvinaisen viisas mies ja laulaa rakkauden olevan ruma sana. Joudun valitettavasti myöntämään teille, että olen kuitenkin kehittänyt vakavan riippuvuusuhteen tuohon tunteeseen. Takanapäin on kaksi pitkäaikaista seurustelusuhdetta, enkä ilmeisesti ottanut niistä mitään opikseni. Elän nimittäin tälläkin hetkellä parisuhteessa, joka on pidempi kuin kumpikaan edeltäneistä. Hakkaan siis edelleenkin päätäni seinään.

Luultavasti olen enemmänkin ihastunut ihastumisen tunteeseen, ja nyt kun tyly arki on astunut kuvioihin niin kimpoilen ympäri seiniä. Draamaa pitää saada, kiukuttelu, tasajalkaa pomppiminen ja kitinä ovat tehokkaita keinoja sen aikaan saamikseksi. Mieheni eduksi on pakko sanoa, että pitkäpinnaisempaa heppua on hyvin vaikea löytää. Moni olisi varmasti jo todennut "hullu akka" ja lähtenyt litomaan. Tästä voi toisaalta myös päätellä, että tuota miestä ei ole luultavasti siunattu kovinkaan suurella älykkyydellä. Toivottavasti kenellekään ei koskaan juolahda mieleen kertoa sille, että helpompiakin naisia on olemassa. Tästä seuraisi nopea sinkkuuntuminen. Kokemuksesta voin teille kertoa, että minä, sinkkuilu ja alkoholi emme sovi yhteen. Seurauksena on nimittäin riehakasta hauskanpitoa ja hirveä morkkis aamulla. Näin jälkikäteen ajatus on kuitenkin houkutteleva, mutta toistaiseksi joudun sanomaan "kiitos ei" poikamiestyttöelämälle.